Sitominen.

Parhautta. Tietysti vain kun voi luottaa toiseen, mutta juuri silloin ihanaa!

Yksi vakkari tykkää tästä juuri eniten, ehkä hänestä onkin jäänyt vakkari. Tärkeä sellainen. Hänellä on siihen juuri sopiva habitus: ihanan iso mies, varmaan 190cm pitkä, tukeva, muttei lihava. Lihaksia. Parta. Ah! Täyttää kohta 55 vuotta. Täytyy keksiä joku lahja. Kommenteissa voit antaa ideoita!

Mutta niin se sitominen. En kaipaa mitään kauniita solmuja eli tätä shibari-hässäkkää. Käsiraudat ovat oikein sopivat tarkoitukseen. Tai liinat, joilla ranteisiin ei jää isoja jälkiä. 

Viet makuuhuoneeseen, riisut, laitat avuttomana soluihin, kiinni paikoilleni. Olen siinä sinua varten. Vedät haarat auki, kaikki on esillä sinulle. Laitat vibran paikoilleen, tuot komeana seisovan kalusi huulilleni. Tyydytän sinua herrani samalla kun saavutan huippuja lelu sisälläni. Jatkat pitkään, hengästyneenä olen leikkikenttänäsi. 

Nämä on ihania hetkiä, olen lelusi, mutta saan siitä itsekin niin paljon. Ajatus juoksee taas villinä, kun odotan huomisaamua. Eri mies, mutta ei haittaa. Jaksanpahan ehkä taas opiskella päivän.